Roolipelaaminen on monelle mahdollisesti nimenä tuttu. Sen sisällöstä ei kuitenkaan ole useimmilla aavistustakaan ja se koetaan lähinnä vain pienen piirin erikoiseksi jutuksi. Varsinkin suomalaisia peloteltiin 1990-luvulla paljon sillä virheellisellä olettamuksella, että roolipelipiirit houkuttelivat lapsia ja nuoria mukaan erilaisiin laittomuuksiin ja muuhun kyseenalaiseen. Tosiasiassa roolipelaaminen on kuitenkin verrattain monipuolinen harrastus, joka tarjoaa mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen, matkusteluun ja uusiin ihmisiin tutustumiseen. Kerromme tässä lyhyesti siitä, mitä roolipelit ovat, ja mitä niistä voi saada.

Roolipelaamisen monet muodot

Roolipelien perimmäinen idea on pelata peliä, jossa pelaaja ottaa itselleen tietyn roolin pelin ajaksi. Perinteisesti roolipelit on jaettu lauta- ja live-roolipeleihin. Jälkimmäinen tunnetaan yleisesti myös nimellä larppaus. Live-roolipelaaja pääsee eläytymään hahmoonsa lautapeliä enemmän, sillä live-versiossa pelaaja pyrkii pukeutumaan ja käyttäytymään mahdollisimman paljon pelaamansa hahmon tavoin.

Nykyään pelataan myös paljon internet-roolipelejä, jossa pelaajien ei tarvitse olla fyysisesti samassa tilassa, toisin kuin lauta- ja live-roolipelien parissa. Pelaajien muodostama tarina muodostuu internetissä käytävän vuoropuhelun perusteella esimerkiksi chatin, foorumin tai vieraskirjan perusteella.

Roolipelaaminen kansainvälisesti

Roolipelit ovat tulleet Suomeen 1970-luvun lopulla usein Yhdysvalloissa oleskelleiden vaihto-oppilaiden ja muiden nuorten mukana. Harrastajapiirit ovat alusta alkaen olleet hyvin kansainväliset ja englanti on käytännössä virallinen käyttökieli. Esimerkiksi jo suomeen lainautunut “larppi” tulee englannin kielen sanoista live action roleplay. Yleisesti käytetään myös lyhennettä RPGs, jolla viitataan kaikkiin mahdollisiin roolipeleihin: niin lauta-, live- kuin internet-roolipeleihin.

Suomessa on hyvät puitteet roolipelaamiselle siinä mielessä, että meillä on paljon erilaisia maisemia, puhdas luonto ja elävä kesäteatteriperinne, josta voi ammentaa niin ideoita kuin materiaaleja. Toisinaan voi myös olla tarpeen lähteä hieman kauemmas ja varsinkin Puola on suosittu kohde silloin, kun peliin tarvitaan vaikkapa linna.

Elävää teatteria?

Varsinkin live-roolipelaaminen muistuttaa monessa suhteessa teatteria: esimerkiksi molemmissa voi olla valmis käsikirjoitus tai roolihahmojen toiminta on improvisoitua. Molemmissa on myös tärkeää osata eläytyä siihen hahmoon, jota pelaa tai näyttelee. Merkittävä ero kuitenkin yleisössä, sillä roolipeleillä harvemmin on yleisöä, joka vain seuraa tapahtumien kulkua. Sen sijaan live-roolipelajat ovat itse oma yleisönsä ja pelin päätyttyä käydäänkin usein yhdessä läpi, miten eri rooleissa on onnistuttu.