Mitä useampi kokki, sitä parempi soppa. Sama fraasi toimii roolipelien suhteen. Roolipelit ovat tunnettuja erityislaatuisuudestaan ja jotkut tosin ajattelevat, että eivät roolipelit edes ole oikeita pelejä. Roolipelit ovat vuosien saatossa kokeneet niin suuria muutoksia, että harvoin enään muistetaan kuinka lähellä perinteistä peli määritelmää ne perinteisessä muodossa ovatkaan. Tutkimus ja luolaseikkailuihin pohjautuvat D&D:n kaltaiset pelit eivät eroa perinteisestä lautapelistä lähes lainkaan.

Perinteisiä pelirakenteita haastetaan, ja niistä siirrytään kauemmaksi myös yleisiin sääntöihin liittyvällä imrovisoinnilla, lisäksi hahmoihin eläytyminen ja pelitapahtumien kehittäjän rooli pelinjohtajalla poikkeavat perinteistä. Johtajalla ja säännöillä on tärkeä rooli muutoinkin. Toisinaan pelinjohtajan rooli saatetaan käsittää väärin ja oletetaan, että pelinjohtajalla on koko vastuu pelin kulusta, näin asia ei tietenkään ole vaan pelinjohtaja pelaa yhtälailla kuin muutkin pelaajat, hänellä on vain vastuu alkusuunnittelusta.

Pelinjohtajalla on vaativa rooli suunnitella pelin tausta ja lähtökohta, koulutuksesta voisi olla hyötyä rooliin haluaville. Tässä vaiheessa nousee esiin kaksien sääntöjen tarve,sillä pelaajille ja johtajille tulisi olla omat säännöt, miksi?

Pelaajan ja pelinjohtajan säännöt

Roolipelaajille sääntöjen tulee kertoa yksityiskohtaisesti mitähe voivat tehdä ja kuinka, sekä hahmojen kykyjen mahdollisen paranemisen pelin edetessä. Sääntöjen tulisi olla mahdollisimman yksityiskohtaiset ja kaiken kattavat, jotta turhilta kiistoilta pelin tohinassa pelaajien kesken vältyttäisiin. Tähän tarkoitukseen on erittäin hyvä D&D:n kehittämä perinteinen sääntökirja sekä peli, sillä se on tasapuolinen kaikille pelaajille, lisäksi pelaajat saavat mahdollisuuden aloitteeseen. Pelaajilla on mahdollisuus sääntöjen hyödyntämiseen parhaaksi katsomallaan tavalla, jotta aloite saadaan pysymään pelaajilla. Roolipelien ydinajatus on pelihahmojen käytettävissä olevien kykyjen maksimointi, jotta he pärjäävät taistelutilanteissa sekä pystyvät ratkaisemaan konfliktitilanteet.

Pelinjohtajille taas tulisi olla käytössä omat säännöt. Säännöt kertoisivat kamppailumaailman tapahtumista, johtaja saisi tiedon kuinka hirviöt ja muut reagoivat pelaajien liikkeisiin ja tekemisiin, tiedon muiden tietämistä asioista, sekä mitä maailmassa yleisesti tapahtuu. Pelinjohtajalla säännöt voivat olla suurpiirteisemmät kuin pelaajien säännöt jättäen näin hänelle mahdollisuuden muokata sääntöjä omien tarpeidensa mukaan. Tärkeää pelinjohtajan säännöissä kuitenkin on, että ne ovat tasapuoliset ja puolueettomat, säännöt kertovat pääköhdin kuinka pelin maailma toimi, sekä sen millaisia reaktioita pelaajien tekemiset aiheuttavat. Säännöt on hyvä opiskella riittävän hyvin ennen pelin alkua.

Pelinjohtajien sääntöjen aukikirjoittaminen unohtuu usein uudemmissa roolipeli versioissa, joissain peleissä unohdetaan pelinjohtajan säännöt kokonaan. Oletuksena ilmeisesti, että pelinjohtaja osaa johtamisen itsestään ilman ohjeita, apuja ja sääntöjä. Niinhän useinkaan ei ole, vaikka olisi kokenut pelinjohtaja niin silti säännöt on tarpeen, sillä jokainen peli on omanlaisensa. Aina säännötkään ei tuo varmuutta pelinjohtajana onnistumiseen vaan tässä pätee sanonta “työ tekijäänsä opettaa”. Sääntöjen puuttuminen tai huono johtaminen saattaa hlposti tehdä pelistä vajavaisen. Siltikin pelinjohtajaa on hyvä välillä vaihtaa, jotta yksi henkilö ei humallu vallastaan.

Ei kahta ilman kolmatta

Siispä vielä olisi hyvä olla kolmannet säännöt, jossa yhdistyisi pelaajien ja johtajan säännöt sääntörakenteeksi joka kertoo pelinjohtajan ja pelaajien vuorovaikutuksesta. Kuinka pelaajat ja johtaja toimivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa maailmaa tutkiessa ja taistelu tilanteissa. Onnistunut pelikokemus tarvitsee sääntöjärjestelmän joka sisältää kolmet eri säännöt.

Säännöt, säännöt, säännöt, kyllä ne ovat tärkeässä roolissa pelatessa, mutta kyllä pelaaminen vaatii muutakin kuin sääntöjä. Parhaat säännöt auttavat pelaajien ja pelinjohtajan kanssakäymistä ja vuoropuhelua. Sen sijaan, että puhutaan pelkästään säännöistä pelissä tulisi kekustella itse pelin sisällöstä, siitä minkälaista tarinaa pelissä halutaan luoda, miksi haluamme juuri kyseistä tarinaa jatkaa. Mistä saamme omat vaikutteemme, vaikuttavatko säännöt niihin? Täydellisiä sääntöjä ja sääntörakenteita pystytään tuskin koskaan rakentamaan, siksi tärkeä vastuu on itsellämme kunka sääntöjä käytämme.

Annetaan pelille mahdollisuus luoda itse itseään, nautitaan yhdessä tekemisestä ja kehitetään hahmoja uuteen ulottuvuuteen. Suunnitellaan hahmoille mahtavia tulevaisuuksia ja erilaisia kohtaamisia. Mikä parasta annetaan mielikuvituksen lentää ja uppoudutaan mystisten tarinoiden maailmaan. Toki tämä kaikki tulee tehdä unohtamatta sääntöjä.